Kuin leikkiä

Aina sama ongelma – vaikeus nimittää tekemisiään. Minulla on aina ollut vaikeuksia päättää mitä kirjoittaa ammatikseen veroilmoitukseen, vastata kysymykseen ”mitä sinä teet?”, määritellä teenkö sarjakuvaa vai pilakuvaa vai mitä (alkuvaiheessa HS nimitti Pientä kuolemaa ”kuva-aforismeiksi”), ja tietenkin normaalit kiemurtelut kun ei pysty välttämään termiä taide...

Nyt olen alkamassa ohjata (ohjata kuulostaa oudolta... vetää? Jne.) eräänlaista, ym, peliperformanssia teatteri Naamio ja Höyhenessä. Ehkä ensin selitän konseptin lyhyesti. Katsojat tulevat mukaan toimimaan esityksen maailmassa. He tulevat omana itsenään, ilman roolia, mutta toimivat fiktiivisessä maailmassa. ”Esiintyjät” elävät samassa maailmassa, mutta ovat ainakin jossain määrin fiktiivisiä, eli ”esiintyvät”.

Miksi tätä pitäisi nimittää? Jos tämä olisi pelkästään semanttinen ongelma, jättäisin sen iloisesti huomioimatta – mutta se on pääasiassa markkinointiongelma. Miten välittää asiasta kiinnostuneille käsitys siitä mitä ollaan tekemässä?

Ehkä lähimmältä liippaava termi on larp. Mutta roolipeli olla rooliton? Ja miten se ottaa huomioon esityksellisen elementin? Lisäksi olen vastahakoinen käyttämään termiä larp koska 1) en ole larpintekijä, joten mitä minä tiedän? 2) ennen kaikkea koska niille jotka eivät tunne larpin uusia muotoja (99,9% ihmisistä?) mielikuva on bofferimiekkoja ja vampyyriteinejä.

Sana teatteri joka tapauksessa tulee olemaan esillä tämän projektin yhteydessä koska sen toteuttaa teatteri.

Performanssi? Jättääkö se ”katsojien” osuuden liian vähälle huomiolle (jälleen, en ole performanssitaiteilija)? Yhtä Signan toteuttamaa, ym, projektia, nimitettiin kuulemma installaatioksi. Oivaltavaa.

Enimmäkseen kutsun tätä kuitenkin yksinkertaisesti peliksi. Tai miksei leikiksi (muistan että Roolipelimanifestissa oli jotenkin määritetty miksi roolipeli on peliä eikä leikkiä, en muista miten, mutta muistan olleeni eri mieltä....)?

Kun on pitänyt löytää joku termi nopeasti käyttöön, olen keksinyt yhdistelmän esityksellinen peli, joka on kyllä itse asiassa ihan kuvaava, vaikka hiukan juosten kustu.

Todellisuuden tutkimuskeskus on toteuttanut samantyyppisiä projekteja joista Eero-Tapio Vuori (en löytänyt hyvää Ekilinkkiä) käyttää termiä experimance (experience+performance). Erotus voisi olla ehkä se että tässä osallistujat/kokijat päätyvät (vääjäämättä?) kuitenkin esittämään roolia, jonka määrittävät heidän tekonsa itsenään pelin aikana, ja haluaisin myös korostaa pelielementtiä.

Hankaluus tässä on että en ole erityisen sivistynyt ihminen ja tiedän tästä terminologiasta vain pintapuolisesti. Syy miksi en ole kovin teoreettisesti sivistynyt toisaalta on varmaankin se, että haluan vain tehdä asioita ja ehkä kuulla sitten jälkikäteen mitä tuli tehtyä. Jos yleisö on yhtä tyhmiä kuin minä siitä ei tule ongelmaa... mutta tässä tapauksessa pelkään että niin ei ole. Onko pakko alkaa lopulta opiskella?

Ehdotuksia?

Ramppikuumetta

Nyt olen bloggaaja? Vau, tuntuu... syylliseltä?

Pari asiaa tästä blogista: tämä on (ainakin nyt) vähän kuin liite nettisivuilleni (jotka toivottavasti julkaisen tänään). Nettisivulla on portfolioni eikä kovin paljon muuta. Blogin avulla voin nostaa esiin ajankohtaisia asioita helpommin kuin jos päivittäisin sivuja, ja se on kätevämpi kuin vieraskirja. En siis usko että kirjoitan kovin paljon useammin kuin pari kertaa kuussa, ellen yhtäkkiä tunne suurta tarvetta avautua, miltä herra minua varjelkoon.

Jotain valitettaavaa? En voi väittää että tuntisin blogietikettiä kovin hyvin.